blogi

saattaa sisältää lisättyä epätodellisuutta

Kisakatsomon valmistelua… Mitähän laittaisi juotavaksi? Ystäväni huippuhetki on, kun saa kotisohvalta seurata talvikisoja paituli päällä ja kuppi kuumaa kaakaota seuranaan. Olisiko siis suklaati oiva kisajuoma? Mutta miten sen laittaisi? Asteekkien tapaan vai ihan vain pikakaakaota? Vai onko jossakin ja jollakin olemassa joku ylivertainen, salainen...

Kohta kisaillaan talviolympialaisissa ja vakavasti mietin - edelliset kisat mielessäni- pitäisikö suomalaisten olympiaurheilijoiden ravintopuolta katsastaa vähän tarkemmin. Löytyykö suomalaisen ruokakulttuurin parista joku ylivertainen tuote? Voisiko esimerkiksi kalakukossa piillä joku salainen, voiton takaava ainesosa, sillä kelpasihan se...

Toisia harmitta, kun joulujuttuja alkaa työntyä lehtien sivuille ja televisioon hyvissä ajoin jo marraskuun puolella. Naapurikin laittaa jouluvalot pihalle, heti kun illat vähän pimenee. Mutta miksikäs ei otettaisi kaikkea irti tuosta lyhykäisestä juhlasta? Ennen vanhaan (milloin se sitten olikaan) sanottiin, että joululla on pitkät jalat. Mitäs se...

Olin pitkään haaveillut pienestä, punaisesta mökistä, jonka keittiön nurkassa seisoisi ihka oikea puuhella. Ai sitä suloista tulen lämpöä koleina aamuina! Ja kaikkialle hiipivää uuniruoan tuoksua. Pullia, leipiä, piirakoita, rieskoja. Kunnon vanhanajan jouluja ja mitä kaikkea nyt mökkiromantiikkaan voikaan mahtua.

Suomen marsalkka Mannerheimin naissuhteista on kirjoitettu ja puhuttu paljon. On Anastasiaa, Jeannea, Constancea, Kittyä, Yvonnea, Jekaterinaa, Tamaraa ja Marieta muutamia mainitakseni. Vaan eipä koskaan mainita Idaa tässä luettelossa. Minkä ihmeen takia?

Hei uusi opiskelija! Edessä taitavat olla jännittävät opiskeluvuodet ja monella kohta ihan ensimmäinen korkeakoulutentti. Miten siihen valmistaudutaan lukemisen lisäksi?

Viimeksi kirjoitin kiinalaisista keittokirjoista ja monen suomalaisen Kiinan-kävijän lempiruoasta, setsuanilaisesta Gong Bao Ji Dingista, alias Kanaa ja pähkinöitä. Valmistan sitä toisinaan suzhoulaisten kokkien reseptin mukaan. Tosin ei siitä koskaan tule aivan sellaista, kuin makumuistoni sanoo. Yksi puutteeni on se, ettei minulla ole kiinalaista...

Minulla oli vieras Kiinasta. Laitettiin kaikenlaisia ruokia, etupäässä suomalaisia. Kalaa, karjalanpiirakoita, uusia perunoita ja sienikastiketta. Raparperipiirakkaa. Mustikkarahkaa. Koin etuoikeudeksi sen, että sain tarjota jotain suomalaisesta keittiöstä. En ryhtynyt kiinalaisten ruokien tekoon, vakka sikäläisiä keittokirjoja löytyykin hyllystäni...

…kun saatiin siskon kanssa 40 penniä ja ostettiin jäätelötikut. Mansikkaa. Voipaperikääreessä. Siinä jääkarhun kuva. Nam. Sitäpä en tiennyt silloin, että mehän syötiin tikkumme ihan väärin. Mutta mistä olisimme voineet tietää ohjeista, kun ne kerran oli annettu jo 1930-luvulla?

Kävelin kasvimaalle tarkkailemaan, olisiko jotain ihmeellistä jo tapahtumassa. Kyllä, muutama härkäpapu oli puskenut alkunsa maankuoren läpi. Ja kyllä, pienen pienet perunanlehtiruusut kurkistelivat mullasta. Mietin, miten voikaan olla olemassa niin helppo, uskollinen ja maukas juurikas, jota hieman kädetönkin osaa kasvattaa. Ja mietin toki...