Punainen kana - poliittisesti arveluttavaa?

Viimeksi kirjoitin kiinalaisista keittokirjoista ja monen suomalaisen Kiinan-kävijän lempiruoasta, setsuanilaisesta Gong Bao Ji Dingista, alias Kanaa ja pähkinöitä. Valmistan sitä toisinaan suzhoulaisten kokkien reseptin mukaan. Tosin ei siitä koskaan tule aivan sellaista, kuin makumuistoni sanoo. Yksi puutteeni on se, ettei minulla ole kiinalaista hellaa. Se muistuttaa kovasti suomalaisia vanhoja hellapiisejä aukkoineen ja renkaineen. Kannen alla palavat ilmiliekit ja kun luukun aukaisee, on kuin lohikäärme syöksisi tulta kidastaan: käy huumaava kohina ja liekit leimuavat kohti kattoa. Se on pelottavaa, mutta tehokasta. Ja sen nähdessään ymmärtää sen, mitä wokkaaminen parhaimmillaan tarkoittaa. Ei niinkään teflonpinnoitteisella pannulla paistamista induktioliedellä, vaan nopeaa kuumennusta melkein helvetillisessä tulessa. Sillälaila Gong Bao Ji Ding paistellaan. Luulen, että tämä kiinalasten paistopätsi on yksi syy siihen, miksi tämä ruokalaji maistuu kiinalaiskokin valmistamana niin hyvältä, ja minun tekeleeni taas laimealta kopiolta!

Myös kiinalaiset pitävät Gong Bao Ji Dingistä. Toki maun vuoksi, mutta ehkä myös siksi, että siihen liittyy lukuisia tarinoita. Kerrotaan näet, että Qing-dynastian aikaan, noin 1800-luvun puolen välin tienoilla, eli henkilö nimeltään Ding Baozhen (1820-1886). Hän kasvoi Guizhoun provinssissa, ja eleli kuten pojat ikään, keikkuen siellä ja täällä. Ja putosi sitten kerran sillankaiteelta jokeen. Onni oli kuitenkin myötä, sillä sillanpielessä asunut perhe onki hänet kuiville ja pelasti hukkumiselta. Tapahtuma tietenkin pelästytti poikasen ja jätti ikuisen muistijäljen, arvaahan sen.

Kun Ding Baozhen aikuistui, hän suoritti virkamiestutkinnon ja palveli sitten keisari Guanxuta toimimalla Setsuanin kuvernöörinä. Töitä ja vastuita oli paljon, ja elämä oli kiireistä. Mutta aika ajoin palasi ajatus siltaonnettomuunteen jopa siinä määrin, että se välillä häiritsi työntekoakin. Saadakseen rauhan ajatuksilleen, kuvernööri päätti, että lähtisi tervehtimään hänet pelastanutta perhettä ja yrittäisi palkita heidät jollakin tapaa.

Ja sen arvaa, että perhe ilahtui suuresti, kun sai oikein kuvernöörin kylään. Ja toki vieraalle piti ruokaakin tarjota. Rouva paisteli kanakuutioita ja laittoi sekaan paahdettuja pähkinöitä ja kaikenlaisia mausteita, mitä kaapista sattui löytymään. Kuvernööri piti kokkaajalle seuraa. Sitten syötiin ja vieras ihastui kovin perheen tarjoamaan kanaruokaan. Hän piti siitä niin, että kotiin mentyään hän välitti näkemänsä kokilleen ja siitä lähtien ruvettiin tätä ruokaa tekemään ahkeraan myös kuvernöörin palatsissa.

Vai menikös se tarina sittenkään niin?

Toisaalla kerrotaan, että kun kuvernööri taas kerran saapui asemapaikkaansa Setsuaniin, veivät alaiset hänet ravintolaan. Sielläpä oli tarjolla tätä kanaherkkua, johon kuvernööri ihastui ikihyviksi.

Vai oliko se niin, että hän virkamatkoillaan eksyi kerran vaatimattomaan ravintolaan, jossa ei ollut juuri muita ruoka-aineita, kuin kanaa, juureksia ja pähkinöitä. Niistä kaunis keittäjätär taikoi ikimuistoisen ruoan, josta tuli sitten kuvernöörin lempiruoka.

Vai onko totta se, että kuvernöörillä oli niin huonot hampaat, että kokin piti aina leikata kana pieniksi paloiksi ja hauduttaa se hyvin?

Mene, tiedä, sillä Gong Bao Ji Dingillä näyttää olevan monta tarinaa takanaan.

Entä nimi, Gong Bao Ji Ding? Gong bao viittaa keisarilliseen vartiokaartiin. Sen avonimen Ding Baozhen sai toimistaan Setsuanin hallintojärjestelmän kehittämisestä. Ding puolestaan viittaa sekä kuvernöörin nimeen että "kuutioon". Ji tarkoittaa kanaa. Eli ruokalajin nimi on noin suurin piirtein Keisarillisen päävartijan kanakuutioita, ei niinkään Kanaa ja pähkinöitä.

Entä onko tämä ruokalaji ollut poliittisesti arveluttava? Uhka valtaapitäville? Kyllä vain! Kulttuurivallankumouksen aikaan, eli 1966–1969 tai 1966–1976 (riippuen näkökulmasta) Gong Bao Ji Ding-nimen käyttö kiellettiin, sillä sen katsottiin viittavan imperialistiseen byrokratiaan. Niinpä sitä ainakin virallisesti kutsuttiin "punaisiksi kanakuutioiksi" (Hong Bao Ji Ding, hong=punainen) tai "kanakuutioita ja chiliä" (Hu La Ji Ding). Poliittisesta pannasta nimi vapautui vasta 1980-luvulla. Ajatella!

Olipa niin tai näin, luulen, että iso osa tämän lempiruokani maittavuutta on sen tekotapa ja ainekset, mutta myös ne tarinat, joita ruokakulhoon kätkeytyy! Toivon kumminkin, että jonakin päivänä pystyn virittämään puuhellani hurjaan liekkiin, niin että wokkipannu  todella laulaa!

Kuvat: Maarit Knuuttila, Wikimedia: Ding Baozheng

Lähteet: 

Li, Zhu 2013. Stories in the Chinese Menu. Zhejiang: Zhejiang Gongshang University Press.

Zhang, Enlai 2000. Chinese Cuisine – Recipes and Their Stories. Peking: Foreign Language Press.