Pienessä simassa

Mä aamulla juon vaan simaa makeaa,

ja nenääni vedän tomuu sakeaa,

mutta pian mä parannan tapani vallan,

ja laulan jo lystimmän tralla-lallan.

(Vappuruno, Pilatus-ylioppilasten ylipilatuslehti 1934).

Kautta vuosikymmenten sima ja tippaleipä ovat muodostaneet suomalaisille ehdottoman vapun makuparin. Ei minulle kuitenkaan. Tippaleivän näin ensi kerran, kun muutin nuorena tyttönä Helsinkiin, enkä tästä kiemuraisesta leivonnaisesta koskaan oppinut pitämään.  Siksi en siitä kirjoitakaan. Tomusokerilla puuteroitu "tippapulla" tai "simaleipä" on kuulunut enemmän kaupunkilais- kuin maalaisvappuun. Meillä Nurmeksessa nautittiin kylläkin simaa, mutta sen kanssa äidin kotitekoisia munkkeja. Lisäksi heiluteltiin vappuviuhkoja. Vapussa melkein hienointa oli kuitenkin se, kun sai viskata talvisaappaat nurkkaan ja laittaa kesäkengät jalkaan. Huima kevään aloitus!

Äidin sima oli kuplivaa ja makean pirskahtelevaa, pienellä sitruunatvistillä. Sitä maistellessa ei käynyt mielessäkään, että käsillä oli yksi maailma vanhimmista alkoholijuomista. Tosin äidin sima oli holitonta. Kait. Vappusima onkin ollut raittiusihmisten mieleen, ja sillä on kehotettu korvaamaan kaikki muut vapun "vetelät". "Jollei Suomen kansa joisi sen ankarampia aineita kuin simaa, niin totisesti olisi hän vielä kirkkaampi helmi kansakuntien ketjussa kuin jo nytkin on", todettiin Helsingin Sanomissa vuonna 1931. Näin siis maailman onnellisimmassa maassa viime vuosisadalla. Tuolloin elettiin kieltolain viimeistä vuotta ja on ilmeistä, että muutakin kuin simaa nautittiin. Mutta kun kieltolaki päättyi 5.4.1932, tapahtui simanmyynnissäkin notkahdus, vaikka vappu oli ihan kynnyksellä. Tosin se oli Kauppalehden mukaan vain tilapäinen suosionmenetys, sillä vaikka alkoholijuomat olivatkin enemmän kysyttyjä, niin tästä "uutuudenviehätyksestä" päästiin ja niin sima palasi vappujuomien kuninkaaksi ja sitähän nautittiin sekä kodeissa että kylillä.

No, simoissa on ollut ja on eroja. Luulen, että se sima, jota viikingit panivat ja naukkailivat, oli aika kaukana siitä juomasta, jota nyt valmistamme. Saagojen mukaan se oli oluen ohella viikinkijuhlien ykkösjuoma, tosin hieman eri reseptillä valmistettua. Ja varmasti pisti pään aikalailla sekaisin ja maistui erilaiselta kuin se, mihin me olemme tottuneet. Heillä saattoi olla sitruunaa ja muitakin mausteita, kauppamiehiä kun olivat. Mutta ei tainnut sitruunasima olla muodissa. Tai mistä sen tietää. Simaan – tai millä nimellä se nyt on kulkenutkin – on kuitenkin aikojen alusta lisätty erilaisia makuaineita. Meillä Suomessa yleisin aromiaine on ollut muinoin humala, sitten sitruuna. Niiden lisäksi on käytetty inkivääriä, kanelia ja iisoppiakin. Keskiajan simajuomia höystivät suopursut, männynnuput, katajanmarjat ja tammenkuoret, sekä kaikenlaiset voimakkaat yritit.

Paha mennä sanomaan, oliko varhaisimmissa simankaltaisissa hunajajuomissa makulisä. Kenties ei. Muinaiset hunajajuomat – siis siman esi-isät – olivat yksinkertaisesti fermentoituneita yhdistelmiä hunajaa ja vettä. Niitä valmistettiin jo tuhansia vuosia sitten ja eripuolella maailmaa. Tämä muinaisjuoma ei ole kadonnut minnekään ja sitä tehdään edelleenkin milloin milläkin paikallisnimellä ja erityisesti niillä seuduilla, joilla ei kasva viinirypäleitä. Liettualaisille "midus" on kansallisjuomaa. Venäjällä puolestaan kuuluisuutta nauttii Suzdalin sima, jota valmistetaan tietenkin Suzdalin kaupungissa. Engelsmannit juovat meadia, ruotsalaiset möjdiä, virolaiset mõdua. Meillä Pohjoismaissa varhaisin sima-merkintä löytyy Olaus Magnukselta vuodelta 1555. Tuossa noin 500 vuotta vanhassa simajuomassa oli vettä, hunajaa, humaloita ja hiivaa, eli eipä ole siman ohje juurikaan muuttunut perusidealtaan. Tosin humaloita ei juuri simassa enää käytetä. Ne voi korvata lisäämällä pullon pari olutta simaämpäriin.

Mitä tulee siman panemiseen, niin toki se on niitä juomia, jotka ovat alun perin kotioloissa valmistettuja. Minulle oli kuitenkin aikamoinen yllätys se, että 1800-luvun loppupuolella ja pitkälle vielä viime vuosisadallakin simaa valmistivat monet panimot. Ostosima näytti olleen ykkösvalinta ja sitä saikin kaikenlaisia sortteja. Tavallisen siman lisäksi myytiin sitruunasimaa ja jopa samppanjasimaa. Samppanjasima ihmetytti. Siitä ei juuri herunut tietoja, muuta kuin että korkkiruuvilla pulloa avatessa tuli olla varovainen, ettei sima kuohu päälle. Mistähän idea samppanjasimaan oli saatu? Etsin Ruotsista, tuloksetta. Löysin kuitenkin vihjeen siitä, että maailmalla on valmistettu helmeilevää simaa (sparkling mead) tai samppanjatyylistä simaa (champagne-style mead). Luultavaa on kuitenkin, että panimomestari on keksinyt tämän "alkohollisesti viattoman" samppanjasiman silloin, kun korkki on avatessa poksahtanut ilmaan. Ehkä.

No olipa ostosima minkä tyylistä tahansa, oli kotisima kova kilpailija. Se oli huomattavasti huokeampaa ja siinä sanottiin olevan oma viehätyksensä, jopa oma persoonallisuutensa. Ehkä maaseudulla oli aivan pakkokin panna sima itse, jos sitä ei kauppaliikkeistä ollenkaan saanut. Kotisima oli myös olosuhteisiin mukautuvaista. Siihen saattoi laittaa sitruunan lisäksi jo edellä mainittuja makuaineita. Toki kotisiman laatua epäiltiin ostosimaa enemmän ja varmasti on niin, ettei meistä kaikista ole simamestareiksi. Mutta hei; tänä vuonna Iltalehden simatestissä voitti juoma, joka oli "kotisimamainen", eli itsetehtyä arvostetaan nyt ostosimaa enemmän, toisin kuin ennen.

Simaa juodessa saattaa kuvitella, että ei se nyt niin ihmeellistä ole, vaikkakin on hyvää. Se ei kuitenkaan ole mikään ihan tavallinen vappujuoma, vaan siinä piilee taikaa ja yliluonnollisia voimia! Uskotko? Muinaiset viikingit kuvittelivat, että se oli voimajuomaa ja siitä Odinkin sai viisautensa. Toisten tarujen mukaan simaa – tai hunajaviiniä – juovat saivat suurenmoiset runoilijan kyvyt ja Odinin lailla viisastuivat niin, että osasivat vastata mihin tahansa kysymykseen. Varsin hyvä pubivisa-juoma siis tämä sima. Uskottiin myös, että simanjuonti lisäsi vastanaineiden hedelmällisyyttä ja siitä syystä nuoripari pistettiin kuukaudeksi eristyksiin simaa nauttimaan. Siitä nimitys honeymoon, eli kuherruskuukausi. Ranskassa nuoripari sai nauttia erityisestä bochet-simasta, jonka keskeinen aineosa oli ruskistettu hunaja. Tämän hunajajuoman ohje löytyy jo vuodelta 1393 keittokirjasta Le Ménagier de Paris. (Ja sen kirjan kirjoitti muuten eräs herrasmies nuorelle vaimolleen, mutta keittokirjoista lisää toisen kerran). Kirjan simasta tulee niin tummaa, että sitä kutsuttiin mustaksi simaksi. Pitäisi kokeilla… laitan muunnellun ohjeen tämän kirjoituksen loppuun. Ja varoituksen sana; sen tekeminen vaikuttaa hiukkasen vaaralliselta… Eikä se ehdi täksi vapuksi, mutta kenties kesähäiden onnittelumaljaksi!

"Kun Kukan kuukausi, toukokuu lähenee, se ilmestyy koteihin, kahviloihin ja ravintoloihin, kadotakseen jälleen yhtä pian annettuaan meille oikean toukokuun tunnelman", kuvailtiin simakautta Osuuskauppalehdessä vuonna 1935. Ja totta on, että eipä simaa juuri muulloin juodakaan kuin vapun tienoilla. Kyllä simaa sopisi nauttia ympäri vuoden. Vaikka sitten ostosimaa, jos ei muuta. Alkon valikoimissa on vain yhtä sorttia, kun taas Ruotsin Systembulagetista saa simaa montaa laatua ja eri valmistajilta. Miksi meillä ei vallitse rikas simakulttuuri, kun sillä kuitenkin on niin pitkät juuret Suomessa? Miksi sitä ei saa ravintoloiden hanoista? Muulloinkin kuin vappuna. Ja erilaisilla makuaineilla. Kun on se niin somaa siemailla simaa!

Bochet, eli musta sima

700g hunajaa, 4,5 l vettä, 5 g oluthiivaa, 3 g hiivaravinnetta (valinnainen), 1 rkl kuivattua inkivääriä (valinnainen), 1 rkl maustepippuria (valinnainen), kokonaisia neilikoita (valinnainen), muutama kourallinen puulastuja (valinnainen)

Turvatoimet: Käytä hanskoja ja pitkähihaisia vaatteita, koska hunaja kuplii ja saattaa roiskua kuumennettaessa. Käytä suurinta kattilaa mitä sinulla on, koska hunaja laajenee ja kuohuu runsaasti.

Kaada 4,5 vettä kattilaan ja tarkkaile, mihin korkeuteen vesi yltää. Kaada vesi pois. Lisää hunaja kattilaan ja aseta se keskilämmölle. Jos kattila vaikuttaa liian suurelta määrään nähden, olet todennäköisesti valinnut oikean koon. Sekoita hunajaa silloin tällöin. Noin 5 minuutin kuluttua hunajan reunoille alkaa muodostua kuplia. Sekoita hitaasti ja jatkuvasti. Pinnalle alkaa muodostua vaahtokerros. Laske lämpöä tarvittaessa, jotta vaahto ei kuohu yli. Hunajan pitää kuitenkin pysyä kuplivana. Noin 6 minuutin kuluttua hunaja alkaa tummua ja suuremmat kuplat nousevat pintaan. Jatka sekoittamista. Tavoitteena on, että vaahto paksuuntuu ja kuplista nousee tummaa höyryä ja hiukan savua. (Hui!) Tämä kestää noin 10–12 minuuttia.

Ryhdy lisäämään vettä. Ole erittäin varovainen tässä vaiheessa. Älä kumarru kattilan ylle, koska hunaja roiskuu ja höyryä muodostuu runsaasti. Lisää vesi hitaasti. Vesi saa kuuman hunajan kiehumaan rajusti. Veden lisäämisen jälkeen kiehauta seosta varovasti uudelleen, sekoitellen välillä. Anna kiehua miedolla lämmöllä ja keitä seosta kasaan kunnes nestemäärä on palautunut siihen merkitsemääsi 4,5 l tasoon. Tämä kestää noin 40–45 minuuttia. Kun oikea määrä on saavutettu, nosta kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä haaleaksi.

Siivilöi bochet ja kaada se steriiliin käymisastiaan. Sekoita hiiva muutamaan ruokalusikalliseen vettä ja lisää se sitten haalean bochet'in joukkoon. Jos käytät mausteita, murskaa ne kevyesti morttelissa. Laita mausteet pieneen kangaspussiin ja solmi se narulla. Jätä naru tarpeeksi pitkäksi, jotta voit myöhemmin nostaa pussin pois käymisastiasta. Lisää halutessasi muutama kourallinen puulastuja ja maustepussi bochetin joukkoon. Jätä maustepussin naru roikkumaan ulos astiasta helpottaaksesi sen poistamista. Sulje astia kannella. Anna bochetin seistä pimeässä paikassa 2–3 päivää ja poista sitten maustepussi. Anna bochetin käydä vielä noin kuukauden ajan. Tiedät käymisen olevan meneillään, kun näet ja kuulet kuplimista. Käyminen on ohi, kun kupliminen loppuu. Se kestää noin kuukauden. Kun juoma on käynyt, kaada valmis juoma uuteen steriiliin astiaan ja jätä hiiva pohjalle käymisastian pohjalle. Voit joko kypsyttää juomaa pulloissa tai nauttia heti.

Kuvat: Museovirasto, kuvaaja U.A. Saarinen; Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja Volker von Bonin; Museovirasto, Kimy-Kustannus; Lappeenrannan museot; Turun museokeskus; SLS, Erik Hägglund; Helsingin kaupunginmuseo; Helsingin kaupunginmuseo; https://www.tastinghistory.com

Lähteet:

Huoleton vappu. – Kotikokki 1953, no 4.

Historiska recepter. SLS. https://historiskarecept.sls.fi/sv/search?query=mj%C3%B6d

Kevät-Käkönen 1906.

Mead of poetry. – Wikipedia.org.

https://medievalmeadandbeer.wordpress.com/category/mead

Musta sima: https://www.tastinghistory.com

Pääsiäisen jälkeen tulee vappu. – Etelä-Savo 23.4.1938.

Rajko Vidrih, Janez Hribar 2016: Mead: The Oldest Alcoholic. Teoksessa Kristberg Kristbergsson, Jorge Oliveira. Traditional foods. 2016. Springer.

Rimantas Kublickas 2016: Midus: A Traditional Lithuanian Mead. In Kristberg Kristbergsson, Jorge Oliveira Traditional foods. 2016. Springer.

Simalla hyvä menekki. Hinnat alentuneet. – Kauppalehti 28.4.1933.

Sima, mallas- ynnä muut juomat. – Osuuskauppalehti 8.5.1935.

Simatesti: https://www.iltalehti.fi/ruoka-artikkelit/a/b2788144-206a-415f-abaf-1fa7f8ea1b98

Sopiiko syöttää köyhille potilaille tippaleipää? – HS 30.4.1931.

Suzdalin sima: https://davidgarlandjones.com

Vappukertomus Veteläisten simapulloista. – HS 1.5.1934.

Vappuruno. – Pilatus-ylioppilasten ylipilatuslehti 1934.

Vapun varalle. – Ylioppilaslehti 1.5.1929.

Wapunpäivä. – Tampereen sanomat 16.5.1876.

www.thevikingherald.com