Mene munalla tenttiin!
Hei uusi opiskelija! Edessä taitavat olla jännittävät opiskeluvuodet ja monella kohta ihan ensimmäinen korkeakoulutentti. Miten siihen valmistaudutaan lukemisen lisäksi?
Joskus muutama vuosikymmen sitten kehotettiin suomalaisia menemään munalla töihin (tai vaikka retkelle). Se tarkoitti viittä, kuutta aamiaismunaa viikossa; olihan toisilla lauantainakin töitä. Tuolloin kananmuniin ei liitetty juuri mitään ikävää sivuvaikutusta. Syöntirajoituksena oli ehkä vain munien korkea hinta. Jos niihin kuitenkin oli varaa, syötiin munavoita, munakkaita, munakokkelia, keitettyjä ja paistettuja munia, sekä leivottiin kaakkuja ja pikkuleipiä munia säästämättä. Toisin on nyt, kun monen pitää huolehtia siitä, ettei kolesteroli nouse turhan korkealle, eikä tulisi riistetyksi munivaa kanaa. Ehkä nyt on syytä nauttia sitten vain se muna viikossa. Vai onko muna sittenkin päässyt pannasta?
Kiinalaisetkin menevät munalla töihin. Edelleenkin. Monet nappaavat katukeittiöistä mukaansa munakkaita ja pieniä pannukakkuja. Toiset valitsevat haudutettuja ankanmunia, joiden sisällä on vielä syntymätön poikanen. Hui! Myös ruskeita, soijassa ja teessä haudutettuja munia voi napata työmatkalla mukaan tai huikopalaksi koska vain. Eikä ole väliä sillä, ovatko munat peräisin kanasta taikka ankasta. Kaikki käy!
Kyllä kiinalaisetkin kolesteroliaan vahtivat, mutta toisaalta myös rakastavat kaikenlaisia munaruokia. Jotkut länsimaalaisetkin ovat kuulleet tuhatvuotisista munista, jotka perinteisesti kypsytettiin hevosen virtsassa, lipeässä, heinissä ja savessa vähintäänkin 40 päivää. Tuhatvuotiset munat, joissa on tummanvihreäksi muuttunut keltuainen ja rusehtava valkuainen haisevat hieman ikävälle, mutta maku on menettelevä, kun siihen tottuu!
On toki olemassa aivan huippuunsakin vietyjä munaruokiakin, kuten kuolemattomat munat. Niitä en ole koskaan maistanut, valmistamisesta puhumattakaan. Munia keitetään viisi minuuttia, ja kaiverretaan sitten kuoreen tehdystä pienestä aukosta keltuainen pois ja korvataan se porsaanlihamurekkeella. Reikä paikataan ja munia höyrytetään viisi minuuttia. Sitten ne kuoritaan Kuorinnan ja uppopaistetaan öljyssä. Hieman monimutkaista minulle! Possupadassa haudutettuja munia sen sijaan olen syönyt ja ne ovat todella hyviä. Ruoan valmistanut kokki kertoi, että ne punaiset ja suolaisenmaukkaat munaset muhitetaan lihapadassa viitisentoista päivää. Oho! Oikein hyviä, vaikkakaan eivät mitään pikaruokaa.
Entä ne tenttimunat? Kiinalaiset uskovat ruoan voimaan, mutta myös erilaisilla onnenruuilla ja onnea lupailevilla tekosilla on suuri merkitys. Jos aikoo saada kokeista tai tenteistä parhaat pisteet, eli yhteensä sata kiinalaiseen tapaan, on hyvä varautua siihen muutenkin kuin lukemalla, vaikka sekin auttaa. Sopiva aamupala tenttipäivänä on pitkulainen leipä tai sämpylä ja kaksi munaa, jotka yhteen aseteltuna muodostavat luvun 100, eli täydet pointsit!
Jos vielä haluaisi tehostaa koemenestystään, kannattaisi valmistaa höyrytettyä kilpikonnaa kristallisokerikeitossa. Kerrotaan nimittäin, että muinoin kaksi keisarilliseen kokeeseen matkannutta nuorta miestä pysähtyivät aterioimaan Ningbossa. He tilasivat kilpikonnakeittoa ja kysyivät sen nimeäkin. No eihän sopalla nimeä ollut, mutta teräväpäinen ravintoloitsija keksi sen käden käänteessä ja nimesi ruokalajin Mestariksi. Nuoret miehet olivat mielissään ja söivät hyvällä ruokahalulla. Myöhemmin toinen näistä kokelaista onnistui oivallisesti ja oli tentin paras oppilas – Number One Scholar. Kilpikonnakeitto oli tehnyt tehtävänsä!
Ruoalla on siis merkitystä, eikä koskaan etukäteen voi tietää, millaista onnea se tuottaa! Tenttimisessäkin…
Kuvat: Aalto-yliopiston kuva-arkisto, Turun kaupunginmuseo, tuhatvuotiset munat: Wikipedia, Maarit Knuuttila, Työväen arkisto; Atte Hyvärinen.