Jouluaskareiden almanakka

Toisia harmitta, kun joulujuttuja alkaa työntyä lehtien sivuille ja televisioon hyvissä ajoin jo marraskuun puolella. Naapurikin laittaa jouluvalot pihalle, heti kun illat vähän pimenee. Mutta miksikäs ei otettaisi kaikkea irti tuosta lyhykäisestä juhlasta? Ennen vanhaan (milloin se sitten olikaan) sanottiin, että joululla on pitkät jalat. Mitäs se sitten meinasi? No sitä tietenkin, että jouluun valmistautuminen aloitettiin jo hyvissä ajoin. Joulutouhut kestivät itse asiassa ainakin kuukauden päivät, sillä joulu tehtiin itse, eikä sitä ostettu kaupasta, mitä nyt jotain erikoisempaa hankittiin. Minun jouluvalmisteluni alkoivat syyskuussa, kun poimin metsästä sienikimaran ja laitoin sen suolaan, sillä paras sienisalaatti syntyy tietenkin rouskuista.

Jos haluat kiihdyttää itsesi todelliseen vanhanajan jouluhuumaan, niin nyt seuraa varsinainen touhukalenteri. Sen avulla saat joulusta irti aikalailla enemmän ja välissä on lepopäiviäkin. Toki mukana voi olla vain ajatuksissaan ja ostaa kaiken valmiina. Olen kopsannut kalenteri-idean vuoden 1925 Kotiliesi-lehdestä ja käyttänyt lisänä akateemikko Kustaa Vilkunan Vuotuista ajantietoa (1950) ynnä Helmi Helmisen teosta Syysjuhlat (1929). Harmittelen sitä, että kalenteri on sekasyöjille, mutta ensi vuonna ehkä sitten jotain vegetaristeille ja vegaaneillekin.

1.12. Tämä on melkein se päivä, kun joulupöydän kuningas, eli kinkku pulahtaa suolaiseen kylpyyn. Sitä ihmettelen, miksi edelleen haluamme harmaasuolattua possua, vaikka kellarikulttuurin kulta-ajasta alkaa olla kohta vuosisata! Emmehän me noin ylipäätään ostaa raakaa lihaa suolattuna. No kumminkin; jos tahdot itse suolata kinkkusi, niin koeta seuraavaa Kotiliedessä annettua ohjetta:

"5-6 kg painavaa kinkkua hierotaan aamuin ja illoin parin päivän aikana seoksella, jossa on 5 rkl suolaa, 3–5 rkl sokeria (ja 2 tl salpietaria. Ei kait sitä kukaan enää käytä? Sen voi jättää pois). Suolavesi keitetään näin: 10 litraa vettä kohti lasketaan 1 ja ¼ kg suolaa ja 1 dl sokeria. Kuoritaan hyvin. Jäähdytetään ja kaadetaan kinkulle. Veden on peitettävä kinkku. Kinkun kanssa voi suolata muutamia kieliä ja lampaanlihaa."

7.12. Jos sinulla on kuivattuna hauki tai ostettuna kapakala, niin nyt se pitää viimein laittaa likoamaan 4–5 päiväksi ja sen jälkeen lipeöitävä. Hui! Eli liotetaan koivutuhkasta ja sammutetusta kalkista tehdyssä liuoksessa 5–6 päivää, jonka jälkeen pidetään sitä vielä järvessä viikon päivät. Aika työlästä, enkä osaisi. Enkä ryhtyisi…ostaisin!

9.12. eli Anna päivä ja perinteinen jouluoluen valmistus! Mutta hei; muinoin Annan päivä oli vasta 15.12, mutta laita siitä huolimatta olut tai kotikalja tulemaan, kun se kuitenkin vaatii aikansa, että siitä tulee pirskahtelevan raikasta. Simaakin voisi tehdä.

11.12. Leivotaan kuivakakkuja. Itse pidän arabialaisesta maustekakusta, eikä tiikerikakkukaan ole hullumpaa. Äiti taas tykkää taatelikakusta, ystävä piimäkakusta.

13.12. ja Lusian taikka Lucian päivä. Voisi leipoa Lusia-pullia, jotka eivät juuri tavallisesta pullasta eroa muuten, kuin että taikinaan laitetaan sahramia ja muoto on kaunis!

14.11. Entä meinaatko tehdä makkaroita tai sylttyjä? Ryhdy hyvä ihminen toimeen! "Olisi yleisemmin otettava käytäntöön tapa valmistaa kotona sellaisia vanhanaikaisia, jouluun kuuluvia liharuokia, joita ennen maailmassa ei koskaan saanut puuttua joulupöydältä. Tällaisia ovat esim. joulu- tahi lihamakkara, painesyltty ja maksapiiras", kehotettiin Kotiliedessä. Ei ehkä tätä päivää?

15.12. ja se ennen muinoinen Annan päivä, eli nyt me teemme joululimppuja. Ole tarkkana, että nouset leipomaan heti, kun Annan päivä koittaa, eli puolenyön jälkeen, sillä "Annin silmä on pitkäuninen"!

16.12. Piparitaikinan teko. Itse teen aina Paraisten pipareita, koska äitikin teki niitä. Ja nehän ovat siksi parhaita! Pipariohjeita on maailmalla kymmeniä. Ne eivät juurikaan poikkea toisistaan, paitsi tunnemausteiden kohdalla. Lapsuusmuistoja sisältävät taikinat ovat aina parhaita ja saavat piparit maistumaan luonnollisesti vähän erilaisilta, vaikka muuten resepti ja mausteet olisikin samat.

17.12. Piparitaikinan maistelu ja pipareiden leivonta…

19.12. Tehdään joulukarkkeja ja ehkä lasimestarin silli. Itse meinaan tehdä "Punaista silliä". Sain reseptin naapurin Raijalta. On ehkä salainen… Alla kaupan namuja. Meillä oli kuusessa noita suklaakäpyjä. Mitäs teillä?

21.12. eli Tuomaan päivä ja siitähän katsotaan varsinaisen joulunajan alkavan. Nyt olisikin hyvä leipoa vähän muitakin pikkuleipiä, kuten herrasväenleipiä ja lusikkaleipiä. Toki perinteiden mukaan tulisi myös maistella jouluoluttakin, mutta ei ehkä siihen malliin kuin hauholaiset ennen vanhaan. Kerrotaan, että he olivat humalassa Tuomaasta joulunpyhien ohi, jotta seuraavana kesänä sato olisi hyvä. Onkohan tuo totta ollenkaan? Glögiä voisi kuitenkin lämmittää lasillisen. Ja sen lisäksi Tuomaan päivänä voi perinteisesti syödä hyvin, sillä "kell' ei oo Tuomaan päivänä, sill' ei oo joulunakaan".

22.12. Leivotaan joulupullaa (jos ei Lusiana leivottu) ja tietenkin joulutorttuja. Pannaan graavilohi tai -siika suolaan. Tehdään sinappisilakat. Äläkä unohda laittaa suolasieniä likoon!

23.12.

Esivalmistellaan laatikot. Eritoten perunalaatikko on pantava imeltymään tänään. Leivotaan karjalanpiirakat. Ne on hyvä paistaa kuumassa leivinuunissa, ennen kuin kinkku laitetaan sinne yöksi kypsymään. Mutta sitä enne hei; väskynäkräämin eli luumukiisselin keitto, sienisalaatin teko, rosollin hakkaus, hedelmäsalaatin valmistus, karjalanpaistilihojen leikkaus. Ja jos teet lihapullia, niin tee nekin tänään valmiiksi.

"Maalla, missä on tapana joulunpyhiksi valmistaa makeata keittoa, luumukiisseliä, monenlaisia laatikoita, piirakoita yms. tehdään näihin kaikki valmistustyöt nyt, jotta ne voidaan aattoaamuna ilman suurempia vaivoja ja ajanhukkaa valmistaa." Mutta kyllähän tämä koskee myös perinteistä kaupunkijoulua, ellei sitten suuntaa tänään kauppaan ja osta kaikkea valmiina!

24.12.

"Jouluaatto pitkä päivä, laiskan vaimon työpäivä" sanottiin Tuuloksessa muinoin. Ja niin se onkin. Heti aamusta joulupuuron keitto. Sitten laatikoitten paistaminen, perunoiden kuorinta, myös karjalanpaisti uuniin, graavi- ja kylmäsavulohen viipalointi, leipien siivuttaminen, voipallojen pyörittäminen, luumujen liottaminen, sipulin ja tillin hakkaaminen. Syltyn viipalointi? Eikä pidä unohtaa joulukinkun kuorruttamista: "se sivellään seoksella, joka tehdään sinapista (½ rkl.), sokerista (5 tl) ja kahdesta munankeltuaisesta. Sen jälkeen sirotellaan kinkulle 5 rkl korppujauhoja, joihin on sekoitettu n. ½ tl valkopippuria." Huh, huh. Aika urakka ja varmasti jäi jotakin vielä tekemättä. Mitäköhän…Kinkun kastike?

Kait se kuusi oli koristeltu ja pöytäkin katettu jossain välissä? Ja ruoat laitettu tarjoiluastioihin. Entä unohtuiko multa ne purkkiherneet… Mutta hei, esiäideillä ja -isillä oli paljon rankempaa. Piti herätä yhdeltä yöllä, kun ajelivat vielä heinää ja leipoivat pitkin yötä!

Kaiken touhuamisen rinnalla muista kuitenkin, että ennen kuin jouluaaton pimeys laskeutuu yli maan, on kaikki työt lopetettava!  Eli sitten saunaan ja sieltä jouluherkkujen ääreen!

Oikein maukasta ja rauhaisaa joulua!

Kuvat: Postimuseo, Maarit Knuuttila, Suomen Kuvalehti, Työväenmuseo Werstas, Museovirasto: Bror Brandt, Murmijärven museo: Olli Mantikka, Maarit Knuuttila, Suomen Kuvalehti, Uudenkaupungin museo, Maarit Knuuttila, Keski-Suomen museo: Toivo Anjalin