Etsintäkuulutus: salaperäinen Ida Tanskasta

Suomen marsalkka Mannerheimin naissuhteista on kirjoitettu ja puhuttu paljon. On Anastasiaa, Jeannea, Constancea, Kittyä, Yvonnea, Jekaterinaa, Tamaraa ja Marieta muutamia mainitakseni. Vaan eipä koskaan mainita Idaa tässä luettelossa. Minkä ihmeen takia?

Mutta kuka hän oli? Ida Nissen syntyi 1881 tanskalaiseen Nissenin silmälasisukuun ja muutti perheensä kanssa Suomeen kymmenvuotiaana. Isä Christian sai paikan Helsingin yliopiston tieteellisten instrumenttien valvojana ja perusti myöhemmin silmälasiliikkeen Pohjoisesplanadille. Perheeseen kuului vanhempien ja Idan lisäksi myös kaksi poikaa, Julius ja Julie. Idan lapsuudesta en sen enempää tiedäkään, mutta sairaanhoitajattareksi hän sitten myöhemmin valmistui.

Ansioluettelo on ihan mukavanlainen. Perustihan Ida täysihoitolan – tai toipumiskodin –Kauniaisten Grankullaan vuonna 1907 ja myöhemmin vielä vanhainkodin, Punaisen tuvan, eläköityneille sairaanhoitajille. Hän kerkesi palvella myös johtajattarena Eira-sairaalassa. Täysihoitolan piirustukset teki arkkitehti Lars Sonck, eikä se muutenkaan ollut ihan tavallinen laitos. Siellä oli sairauksista toipuville 20 huonetta, ruokasali, kirjasto, luentosali, "pianiino", seurapelejä ja biljardihuone. Pihalla pelattiin kesäisin tennistä ja krokettia. Ja varmasti siellä myös syötiin hyvin! Ida luopui täysihoitolan pidosta vuonna 1918.

Mutta ennen täysihoitolan myyntiä Ida oli ystävystynyt Mannerheimin isosiskon, Sophien kanssa, joka myös oli sairaanhoitaja. Ja siitähän seurasi se, että Ida Sophien suosituksesta ryhtyi hoitamaan Mannerheimin taloutta Smolnassa vuosina 1918-1919. Ja hommaa riittikin. Hänen piti vastata kaikista kodin järjestelyistä, kestitä vieraita ja jopa tehdä antiikkihankintoja ulkomailta asti. En tiedä varmasti, valmistiko Ida ruokia, vai oliko Mannerheimilla kenties kokki. Sen kuitenkin arvaan, että muistiin pantiin muutamiakin ruokaohjeita. Olihan se silloin vallan muodikasta.

Mutta onko ilmassa ollut sittenkin jotain draamaa? Nimittäin taloudenhoitajan paikan otti vuonna 1919 neiti Emma Ekström (s.n. 1870?), josta myöhemmin kehkeytyi ihan presidentin kokki. Eeva-lehdessä vuodelta 1937 kerrotaan, että kenraali oli neiti Ekströmille aivan "epäjumala", jota hän halusi hartaasti palvella. Syrjäyttikö Emma Ekström Idan? Ja minne Ida sitten joutui? Ranteessaan se kaunis kello, jonka hän oli saanut Mannerheimilta lahjaksi.

Muutenkaan en ole ihan tarkasti perillä siitä, mitä noina vuosina tapahtui. Se tiedetään, että Mannerheim vetäytyi julkisuudesta hävittyään vuoden 1919 presidentinvaalit ja vuokrasi tontin Hangon Suuresta Mäntysaaresta. Sinne rakentui myöhemmin huvila Stormhälla. Siellä Mannerheim viihtyi ainakin kesäisin. Hänellä oli tapana käydä aamuisin Pienellä Mäntysaarella sijaitsevassa Café Afrikassa, jonka hän sitten hankki omakseen vuonna 1927 ja laajensi sen maalaisravintolaksi, De fyra vindarnas hus'iksi, eli Neljän tuulen tuvaksi. Ja kukapa muu kuin Ida pyörittikään tätä kahvilaa. Kerrotaan, että tarjolla oli Kello viiden teetä, erilaisia voileipiä sekä pikkulämpimiä. Kahvi keitettiin omasta kahvisekoituksesta ja leivonnaiset tehtiin omien reseptien mukaan. Idan? Mannerheimillä oli tapana syödä aamiaisensa omassa pöydässään klo yhdeksän. Sen jälkeen saivat muut vieraat saapua. Mutta kuka keitti? Oliko se Ida itse?

No kyllä hänellä täytyi olla jonkinlaiset keittotaidot, sillä hän julkaisi keittokirjansa Matreceptin vuonna 1932 Helsingissä. Painos ei ollut kovin suuri, vain 600 kappaletta ja kirjan tuotot menivät Sairaanhoitajattarien lepokodin kannatusyhdistyksen hyväksi. Kirja ei suinkaan ollut mikään peruskeittokirja, vaan kokoelma ruokaohjeita taitaville emännille. Näitä reseptejä Ida oli kerännyt ulkomaanmatkoiltaan ja saanut myös tuntemiltaan taitavilta keittäjättäriltä.

Kirjan perimmäisenä tarkoituksena oli auttaa perheenemäntiä niin, että arkikin voitaisiin muuttaa juhlaksi. Ja se olikin tietämäni mukaan Idan pääasiallinen elämänasenne. Yksityiselämässään hän valmisti mainioita juhla-aterioita ja säästi pitkään voidakseen tarjota ystävilleen herkkuja. Mikä ystävä ja emäntä!

Ida ei koskaan mennyt naimisiin, vaan oli ylpeästi vanhapiika. Kerrotaan, että hän suhtautui purevan ironisesti 1920-luvulla säädettyyn ns. "piikaveroon", joka kohdistui naimattomiin naisiin. Kun vero erääntyi, hän paiskasi rahat veroviraston pöydälle ja sanoi: "Tässä näette, mitä neitsyys maksaa!"

Muuten; jos käyt Mannerheimin kotimuseossa, niin katsahdapa kirjahyllyyn. Sieltä tietysti löytyy Idan keittokirja! Kerrotaan, että Mannerheimkin käytti sitä ahkerasti. Ehkä hän ei ihan kauhanvarteen tarttunut, mutta kenties inspiroitui Idan ideoista.

Kuvat: Christine Manstrandin arkisto.

Lähteet: 

Jälkipelit. https://www.jalkipeli.net/marskin-matkassa-hangon-tunnetuin-kahvilanpitaja-mannerheimin-neljan-tuulen-tupa-on-alkuperaisessa-asussaan/

Kaunis Grani: https://www.kaunisgrani.fi/2017/01/lepoa-ruumille-sielulle/

Marstrand, Christine 2016: esitelmä "Ida av Danmark".

Palmgren, Lilja 2019 : Jatkumo. Hangon historiallisen keskustan ja Kylpyläpuiston ranta-alueiden ympäristöhistoriallinen selvitys ja kehittämissuunnitelma. Maisema-arkkitehtuurin diplomityö. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.